Heti ensimmäisenä artikkelia lukiessani kiinnitin huomiota esinnäkin siihen, että mikä on kaappi? Millaiseksi se kuvataan? Minkälaisia valtoja ja käsitteitä siihen voidaan katsovan liittyvän. Nyt lähden purkamaan ajatuksiani hieman syvemmälti...

Kaappi on metafora. Kaappi on kulttuurinen ja kielellinen käsite (aivan kuten metaforat ja kieli itsessäänkin). Kaappi rakentuu heteronormatiivisuudesta käsin ja rakentajana ovat niin heterot kuin homotkin. Kaappi on pysyvä rakennelma, joka on todellinen sisältäen tilanteesta, paikasta ja ajasta riippumatonta todellisuutta, joka kuitenkin on piilotettua eikä se ole havaittavissa. Kaappi ei kuitenkaan ole tila, jota joku jatkuvasti asuttaa, vaan yksilöt ovat liikkeessä kaapin sisältä ulos ja päinvastoin. Kun kaapin oven ulkopuolelle astuu, valitsee yksilö sen roolin jota hän haluaa ulkopuoliselle maailmalle tuoda esille (joskin tähänkin rooliin ja sen vlintaan vaikuttavat ulkopuoliset tekijät). Kaapin käsite on kuitenkin ongelmallinen, sillä vaikkakin se kuvaa melko tehokkaasti heteronormatiivisen yhteiskunnan kokemuksia homoseksuaalisuudesta (ja homoseksuaalien kokemuksia homoudesta ja heteroudesta) sekä niihin liittyviä ongelmia, niin samalla se kuitenkin marginalisoi ja rajaa sitä, mitä käsitteellä oikeasti tarkoitetaan ja mitä sen välityksellä puhutaan. Kun puhutaan yksilöstä joka on kaapissa, niin luodaan samalla viittauskohde johonkin yleiseen kaapin sisältöön ja kaikkiin kaapissa oleviin liitetään samat käsitykset (viitauskohde on universaali kaapissaolija?). Kaappi metaforana häivyttää yksilöstä monia asioita pois ja tuottaa viittauskohdetta niin, että yksilö supistetaan joihinkin määreisiin (joita kaapissa olevaan on liitetty). Ja yleensäkin kun lähdetään miettimään kaappia käsitteenä, niin se tarkoittaa jonkun asian salaamista, peittämistä, häivyttämistä. Voiko homo elää vain yhdessä kaapissa (homouden kaapissa)? Voiko yksi kaappi olla toisen kaapin sisällä ja kun avaa yhden oven, niin vastaan tulee toisia, joiden avaamisen kesken pitää tehdä valintoja. Onko kaappi vain yleinen matafora kaikelle salattavalle ja sellaiselle, mitä heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ei katsota hyvällä. Silloinhan kaappia asuttaa muitakin ihmisiä kuin vain homot. Vai onko heillä sitten omat kaappinsa... Kaappin yhdistetään sellaisia käsitteitä kuten valhe, valehteleminen, epäaitous, epätodellinen jne. Mutta mistä tämä asioiden peittäminen ja valehteleminen sitten on peräisin? Tuskin homo itse valitsee valehtelemista ja peittelemistä vaan hänet pakotetaan siihen, jotta hän saavuttaisi yhteiskunnassa hyväksytyn aseman. Kappi on pikemminkin heteronormatiivisen yhteiskunnan tuote, joka haluaa sulkea kaiken heteronormatiiviseen talouteen liittyvät pois näkyviltä ja rakentaa heteroideaalia ainoana hyväksyttävänä ja todellisena olomuotona. Mutta asia ei ole niin, että poissa silmistä, poissa mielestä. Todellisuus homoseksuaalisuudesta ja kaikesta muusta ”kaappiin pantavasta” on olemassa ja ne ovat todellisia asiaintiloja. Sulkemalla kaikki ei toivottu kaappiin suljetaan myös mahdollisuus tietää tämän kaapin olemassaolosta.  Kun ei jostain tiedetä ja ei tunnisteta ei tälle suljetulle marginaalille anneta minkäänlaista valtaa. Heiltä suljetaan pois vallankäyttö ilman sitä, että he ottavat heteroroolin ja käyttävät valtaa sen roolin nimissä jota he asuttavat. Kaapin sisällä on jotain jostaheteronormatiivinen yhteiskunta eitiedä tai ei halua tietää: on olemassa muutakin kuin heteroseksuaalisuus. Tällä tavalla homoja alistetaan ja kaikkea heihin liittyvää tietoa tukahdutetaan käyttämällä valtaa. Homot pakotetaan valehtelemaan (tai vaikenemaan) homoudestaan ja kun niin tehdään saadaan aikaan myös tila, jossa syyllisyys ja häpeä ja ahdistus on määrääviä tekijöitä. Homot kieltävät homoutensa, kokevat sen häpeällisenä ja samalla tuon kärsimyksen kautta heteroseksuaalinenmatriisi rakentaa ja voimistaa itseään. Entäpä voiko yksilö olla jossain muussa tilassa kuin kaapissa tai kaapista ulkona? Onko olemassa jonkinlaisia välitiloja? Onko kaapissa itse seksuaalisuus vai kaikki muutkin asiat yksilössä, jotka hänestä tekee yksilön?  Kaappi ei ole
vain tila, josta on mahdollista liikkua suuntaan tai toiseen vaan siihen liittyy myös toisenlainen toimijuus, nimittäin valinnan pakko. Yksilön on tehtävä valinta siitä ollakko kaapissa vai tulla ulos... Molempi parempi ja kumpikaan päätös ei ole helppo. Kaappi on tehty rakennelma kahden asian välillä: heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden.  Ihmisiä ajatellaan samanlaisuus-erilaisuus akselilla ja määräävänä tekijänä toimii seksuaalinen suuntautuminen. Ilman tätä kaappia ei välttämättä olisi mahdollista erottaa homoja ja heteroita toisistaan? vai onko? Seksuaalisuus tekijänä aiheuttaa yksilön värittymisenä jonkinlaisena. Kaikki yksilön toiminta on tämän jälkeen värittynyt seksuaalisuudella. Jos kaappia ei olisi rakennettu ympärille, niin tätä erottelua ei oitaisi tehdä. Tällöisin seksuaalisuuden määräysvalta katoaisi? Vai katoaisiko? Aaagh... tämä menee jo polemisoimisen puolelle... Halusin tällä nimenomaan tuoda esille ajatuksien siitä, että kaappi on kielellinen metafora, kielellinen käsite, joka on nimennyt jonkun asiantilan olevaksi. Kieli luo ilmiöitä olemassaoleviksi, ylläpitää niitä ja tuo niitä näkyviksi, mutta myös tuhoaa niitä. Sulkemalla homoseksuaalisuutta kappiin tehdään mahdottomaksi kielen kautta tuoda homoseksuaalisuutta olemassaolevaksi vaan se kaappeutetaan. ja tämän kapin olemassaolo kielletään ja samalla kielletään kaapin sisällön olemassaolo.

Mielenkiintoista oli se kuinka Brown pohtii kaappimetaforan toimintaa. Hän nostaa esiin kaappimetaforan tilallisuuden, sen, kuinka tilallisuus ei ole vain apuväline tiedon ja vallan ymmärtämisessä vaanvaikuttaa myös itsessään vallan ja tiedon kentässä toimisessa. Tilan määrittämisen (kaapin, naissubjektin tila) järjestää olemassa olevaa yhteiskuntaa vallan kautta. Heteromatriisi järjestää todellisuutta omista lähtökohdistaa ja koska sen valta on niin suuri, ei marginaalien käyttämä valta juuri vaikuta. Heteromatriisi periaatteessa vaatii kaappitilan olemassaolon, sillä sinne tungeltaan kaikki mitä ei haluta nähdä itse huoneessa. Samalla käy kuitenkin niin, että huone ei tule toimeen ilman kaappia. Jotta järjestys ja hallinta huoneessa olevia yksilöitä kohtaan pysyisin käsissä niin on oltava joku vastavoima, tässätapauksessa kaappi.

 
Ulostuleminen on myös mielenkiintoinen asia. Kaapin olemassaolo vaati yksilö, joka on kaapissa, voimaa joka luo kaapin ja pitää yksilön siellä ja liikettä kaapin ja ulkomaailman välillä. Kaappia tuotetaan liikkeen avulla ja liike sieltä ulos tulee myös hajottamaan kaapin. Kaapista ulostuleminen on kuitenkin myös poliittinen teko (niin roolia esittäminen että homoudesta tunnustautuminenkin). Ilman, että luodaan näkyvyys ryhmälle täytyy saada tuo ryhmä näkyväksi. Ja nyt kun ollaan keskusteltu paljon queerista erottautumisena heteroseksuaalisesta järjestelmästä, niin onko queerius sitten homouden tunnustamista ja ylpeänä kaapista astumista yhteiskunnan eteen vai onko tämä julkinen ulostulo itse heteroseksuaalisesta matriisista irrottautumista? Miksi kaapista ulostuleminen pitäisi ajatella täydentymisenä ihmiseksi, eikö se pikemminkin ole siirtymistä uuteen tilaan. Tilaan jossa vanhoja merkitysrakenteita on rikottu ja jossa on enemmän tilaa liikkua. Tällöinhän tämäkin uusi tilan on jonkin tilan sisällä ja vaaditaan taas siirtymistä uuteen tilaan, jos elintila ei vieläkään riitä. Kaapista ulostuleminen on siis jotakin jatkuvaa, aktiivista toimintaa.

En tiedä... olen kokenut Brownin tekstin monimuotoiseksi ja haastavaksi. Toivottavasti vaan keskustelun myötä paremmin tajuan, mitä Brown tekstillään hakee...