Wittigin on minulle henkilökohtaisesti melko tuntematonta, mutta artikkelin luettuna minulle heräsi valtavasti uusia ajatuksia.

Kiinnostavaa oli erityisesti Wittigin tapa erottaa naisen kategoria miehestä sekä siitä kuinka tätä sukupuolieroa tuotetaan. Sukupuoliero on Wittigille poliittinen ja poliittisesti tuotettu. Luonnollista luokittelua mieheen ja naiseen käytetään poliittisessa tarkoituksessa edistämään lisääntymisseksuaalisuuden tavoitteita, jolloin mies/nainen jako soveltuu erinomaisesti heteroseksuaalisen talouden tarpeisiin ja samalla tulee vahvistaneeksi heteroseksuaalisuuden instituutioita. Wittig ei myöskään erottele kulttuurista ja biologista sukupuolta toisistaan, vaan näkee biologisen sukupuolen kategorian (sukupuoli on ruumiin poliittinen ja kulttuurinen tulkinta) jo itsessään olevan sosiaalisesti sukupuolitettu (sosiaalinen sukupuoli on rakentunut biologiseen sukupuoleen ja biologinen sukupuoli osoittautuualusta pitäen sosiaaliseksi).  Butlerin tekstissä (s.197) mainitaan, että heteroseksuaalinen suhde miehen ja naisen välillä ei ole vastavuoroinen eikä kaksinapainen: ”sukupuoli on aina naispuolinen, ja on olemassa vain yksi sukupuolisuus, feminiininen. Miehenä oleminen ei ole sukupuolisena olemista”. Sukupuoli itsessään on Wittigin mielestä diskursiivisesti tuotettu ja sukupuolta tuotetaan ja toistetaan merkitysjärjestelmäössä, joka on alistava naisia, homoja ja lesboja kohtaan. Sukupuolen tapaiset diskursiiviset luokitukset ovat abstraktioita, jotka asetetaan pakolla sosiaalisen kentän ylle. Sukupuolta tuotetaan osaksi yksilöä liittämällä ihmiseen biologis-sosiaalisia määreitä, jotka jaottelee ihmisen mieheksi tai naiseksi ja joka aiheuttaa miehuuden/naisuuden kokemuksen yksilössä. (mies on vain, jos ruumiilla on miehen ulkoiset ruumiin pirteet ja ”miehen” tietoisuus)

 

Mielenkiintoiseksi nousee tässä yhteydessä sukupuolisuus (feminiininen ja maskuliininen). Vaikkakin Wittigin jako mieheen ja naiseen kategoriana on hyvin jäykkä (lesbo ei ole nainen), niin hän kuitenkin jättää teksittinsä soveltamisen varaa. Hän antaa mahdollisuuden pohtiä naista ja miestä ja sukupuolia feminiinisyys ja maskuliinisuus –linjassa. En siis yhtään ihmettele miksi Butler on ottanut juuri Wittigin ajattelun tutkimuksen kohteeksi.  Wittig siis erottaa sukupuolen ja sukupuolisuuden erikseen. Onko niin, etä sukupuolia voi olla vain kaksi: mies ja nainen, mutta sukupuolisuuksia voi olla useita? Onko lesbouskin sukupuolisuutta? Jos näin, niin onko maskuliinisuus ja feminiinisyys syvästi kiinteästi liittynyt naisen ja miehen kategorioihin ilman mahdollisuutta siihen, että nainen voi olla maskuliinen ja mies feminiininen (vaikka havainto kertoo toisin)? Lesbot eivät Wittigin mukaan ole naisia, koska he eivät vastaa heteropatriarkaatin määritelmää naisesta taloudellisen hyväksikäytön luokkana. Lesbot ovat hänen mukaansa naiseuden vankilasta ja orjuudesta karanneita ei-naisia, jotka uhkaavat heteropatriarkaattia juuri siksi, että eivät alistu heteropatriarkaalisen sukupuolisopimuksen ja -järjestelmän ehtoihin eivätkä he määrittele itseään tai suostu määriteltäviksi suhteessa miehiin. Naisen kategorian luomiseen tarvitaan siis miehen kategoriaa, jonka kautta naiseus voidaan määrittää. Ja koska naisen kategoria on heteroseksuaalisessa sopimuksessa implisiittisesti heteroseksuaalinen (nainen = hetero), niin silloin voidaan loogisesti tehdä johtopäätös, ettei lesbo kuulu naisen määritelmään.

 

Tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin myös Wittigin esittämä mielenkiintoinen termi: heteroseksuaalisen sopimus. Wittig hahmottaa yhtiskunnan ja heteroseksuaalisuuden toisiinsa sidotuksi niin, että eläminen yhteiskunnassa on elämistä heteroseksuaalisuudessa. Heteroseksuaalinen sopimus on ideologinen malli, jota ei voi havaita todellisuudesta muuten kuin sen seurausten kautta, jotka heijastuvat kaikessa ajattelusta käyttäytymiseen asti. Heteroseksuaaliseen sopimukseen itseensä sisältyy ajatus naisen ja miehen vastakkaisuudesta ja täydentävyydestä: ilman miestä ei ole naista. Tämä vastakkaisuus selitetään ja peitetään ajatuksella sukupuolieron luonnollisuudesta. Kun naisen ja miehen suhde (heteroseksuaalisiuus) luonnollistetan tullaan samalla heteroseksualisoimaan naiset yhteiskunnan talousjärjestelmään. Wittig väittää, että lesbot ovat heteroseksuaalisen sopimuksen ulkopuolella ja siten heitä ei kuulu nimittää naisiksi, jotka ovat heteroseksuaalisessa sopimuksessa implisiittisesti heteroseksuaalisia. Homoseksuaalisuus ja siihen sisältyvä lesbous näyttäytyvät Wittigille heteroseksuaalisen sopimuksen kyseenalaistajina ja sille vastakkaisina.Heteroseksuaalisessa sopimuksessa sen enempää kuin pakkoheteroseksuaalisuudessakaan ei ole ensisijaisesti kyse siitä, kukra toteuttaa seksiä kenen kanssa, vaan kulttuuriin syvälle sitoutuneesta olettamuksesta, jonka mukaan yhteiskuntajärjestyksen peruselementti on heteroseksuaalisuus. En kuitenkaan kykene täysin varauksetta hyväksymään Wittigin jyrkkää jakoa naisten ja lesbojen välillä. Mihin häviää itse-identifiointi ja sen merkitys? Eikö lesbo voi identifioida itseään sekä naiseksi että lesboksi? Onko lesbous poliittinen valinta vai seksuaalinen suuntautuminen samaan sukupuoleen? Vai molempia?

Naisen myytti hämärtää eron Naisen ja naisen (luokka) välillä ja siksi ideologinen myytti naisesta on naisia sortava. kategorioina mies ja nainen ovat poliittisia ja ideologisia sekä ekonomisia luokkia. Poliittisen taistelun kautta naisen kategorialla on taistella oman luokkansa asemasta. Kun miehen luokka nujerretaan niin miehen kategoria katoaa. ja koska naista ei voi olla ilman miestä, myös naisen luokka purkautuu. (Mitä ihmisistä sitten tulee, kun molemmat sukupuoliluokat on purettu?) Nainen (woman) on imäginäärinen tuote, kun taas naiset (women) ovat sosiaalisten suhteiden luomia. Aivan samalla tavalla sosiaaliset suhteet määrittävät mielestäni miehen ja naisen kategorioiden suhteen: ei voi olla alistettua ilman alistajaa. Ja alistussuhde on ilmiselvä yhteiskunnallisessa olemisessa. Ainoa mahdollisuus päästä eroon alistusasemasta on hylätä heteroseksuaalinen malli. Naisten olisi kieltäydyttävä tulemasta heteroseksuaalisiksi (tai pysymästä sellaisina) mikäli he haluavat vapautua naisen myytistä, joka on perustavin naisvihan muoto. Tämä ei tarkoita ainostaan naisen rolista luopumista, vaan myös kieltäytymistä koko heteroseksuaalisuuteen perustuvasta yhteiskuntajärjestelmästä. Lesbous (seksuaalisen orientaatioina) itsessään ei ole feminismin keino purkaa nykyistä yhteiskuntarakennetta, vaan yleensäkin kieltäytyminen heteroseksuaalisuuteen perustuvasta yhteiskuntajärjestelmästä. Miksikä tällaista naista sitten kutsuttaisikaan (lesbo ei siihen mielestäni ole oikea sana). Vapaus heteroseksuaalisesta järjestelmästä on oltava täydellinen; ei ole välimuotoja. Butler tuo artikkelissaan esiin oman näkemyksensä toisin toistamisesta samalla kritisoiden Wittigin jäykkää homoseksuaalisuus-heteroseksuaalisuusjakoa.

Jatkan kysymysten pohtimista ryhmäkeskusteiluissa ja puran varmasti päälimmäisiä mietteitäni myös täällä blogissa.